Ai miten homma alkoi? Olipa tammikuinen sunnuntai 14.1.2018, kun nelihenkisen perheen vanhemmat, Lili ja Jussi, sekä eppuluokkalainen Sofia lähtivät kävelylle talvisessa Helsingissä ja rakennusprojektiin johtanut homma alkoi. Nelkkiluokkalainen Julia on HPS:n T06-07 futistreeneissä, joten hän kerää sporttipisteensä tuota kautta. Jussi ja Sofia ovat kävelleet edellisenä päivänä saman lenkin luoteisesta Länsi-Pakilasta itään Pakilan ala-asteen ohi Sysimiehentiellä, josta matka jatkuu kohti Paloheinän terveysasemaa. Edellisen päivän rasitus ilmeisesti rasitus ilmeisesti veti Sofialle herneen nenukkiin ja hyvissä ajoin Sysimiehentiellä ennen reitin puoliväliä, hän alkaa tinttailemaan, että haluaa kotiin.
Siinä sitten tallataan matkaa suunnitellun suunnittelemattomasti eteenpäin terveysasemalle ja siitä vasemmalla vilkulla Paloheinäntietä pitkin kohti JYA Housing Areenaa (tai Alepan kenttää), joka toimii HPS:n kotikenttänä. Siinä matkalla vanhemmat katselevat tietyissä kohdin aina samassa kohdassa oikealle ja toisinaan vasemmalle, riippuen minkälaisia asuntoja missäkin kohdassa on pystyssä. Sofian menee käpy selän alle toden teolla vanhempien hidastellessa taloja ihastellen. Ennen Alepalle tuloa eroa taisi olla jo 15 metriä, kun Sofiaa pyydetään odottamaan ennen Pakilantien risteystä, koska Alepasta piti käydä hakemassa jotain. Se ei Sofiaa miellytä, mutta hän päättää kuitenkin odottaa vanhempiaan kirpparin kohdilla. Siinäkin vielä vanhemmilla kestää, koska vastapäätä, juuri sillä puolella, jossa kävellään, on rakennusprojekti alkanut. Lopulta kaupassa löytyy tarvittavat asiat nopeasti, kaupasta tullaan ulos nopeasti ja Pakilantien ylitettyä Sofialle luvataan, että hän saa johdattaa porukan kotiin haluamaansa reittiä pitkin.
Ensimmäinen ärsyke, miten homma alkoi
Yleensä aina, siis ihan joka kerta, lapsemme kääntyivät Paloheinän suunnasta tullessaan JYA Housing Areenan jälkeen oikealle Nuotiokujan risteystä vastapäätä Paloheinän ja Länsi-Pakilan alueita ja koulupiirejä jakavalle hiekkatielle. Hiekkatie vie Pikkusuon tarhan ohi kohti Keskuspuiston lenkkimaastoja, jota kautta kuljimme ns. Niittyluhdantien liittymään, josta oikealle käännyttäessä pääsisi jatkamaan keskuspuiston teitä pitkin Paloheinän jäähallille ja vasemmalle käännyttäessä pääsisi muutaman sadan metrin päässä olevaan kotiin.
Mutta Sofia ei kääntynyt tälle hiekkatielle, vaan hän jatkoi suoraan ohi PPK:n, Pakilan Pizza ja Kebab, ja Välitalontien risteyksen. Me vanhemmat kävelimme perässä ja olimme yllättyneitä, että Sofia ei kääntynyt vielä Ripusuontiellekään, vaan jatkoin suoraan Pakilantietä. Elontien kohdalla Sofia kuitenkin kääntyi oikealle ja kyllä vaikutti paremmalta reitiltä kuin Ripusuontien kautta kuljettuna. Kaksi edeltävää olisivat tosin olleet hänelle loogisemmat, koska niitä oli käytetty huomattavasti enemmän.
Elontietä ei tarvinnut kävellä kuin muutamia kymmeniä metrejä, kun vanhempien silmiin osui jo usein nähty uudiskohde vasemmalla puolella. Siellä oli nyt vielä esittelykin päällä. Pitäähän tämä mennä katsomaan, sanoi Jussi. Sofia ei halunnut jäädä, mutta olihan hänellä avaimet mukana itselläänkin. Hän sanoi pärjäävänsä ja niinpä vanhemmat jarruttivat matkansa kulun Elontie 90 kohdalle.
Esittely oli kuitenkin loppunut ja välittäjät, monikossa siis, alkoivat kerätä kylttejään pois. Lili ja Jussi kuitenkin kertoivat kiinnostuksestaan tulla katsomaan asuntoa, joten yhteystiedot vaihdettiin. Ensimmäinen yksityisnäyttö sovittiin sähköpostitse seuraavan viikon keskiviikolle 17.1.2018. Näin se homma alkoi…
#EkaRaksaprojekti #NäinSeHommaAlkoi #EnsimmäinenÄrsyke #LänsiPakila #Helsinki #HPS #HPST0607 #JYAHousingAreena #Paloheinä #PPK #PakilanPizzaKebab
Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. — Mauno Koivisto