Omakotitalon tontin louhinta on jotenkin pelottava. Louhinta on sellainen ennalta ihan oma lajinsa, jossa tuntuu, että tavallisella pulliaisella ei ole mitään annettavaa. Se on vähän kuin hoidettavaksi tuleva IT-ongelma tai -projekti, vaikka osaat käyttää vain PowerPointtia tai Exceliä. Louhinnassa on jotain isoa, josta kaikki sanovat, että se maksaa paljon. Sitten kun sitä louhittavaa on kahden talon välissä suhteellisen paljon, tulee välillä ihan pelonsekaisia tunteita.
Louhinta on ammattilaisen hommaa
”Kyllähän joka ukko omakotitalon pellolle rakentaa”, tuntuu olevan jokaisen tapaamani louhinta-ammattilaisen sanonta. Onhan kivien pilkkominen ammattilaisten hommaa, varsinkin kun mennään tiukkoihin paikkoihin. Näitä louhinnan ammattilaisten paikkoja näyttää jokaisella louhinnan ammattilaisella olevan omien sivustojen mukaan. On tunneli siellä, toinen täällä. Länsi-metro siellä, vesiputki tuolla. Infraa keskustassa talojen välissä ja sitten niitä pirun hienoja miljoonalukaaleja meren rannalla. Valitettavan vähän löytyy tavallisen omakotitalon rakentajien tai rakennuttajien kuvauksia projekteista tai niitä on ainakin haastavampi löytää. Ammattilaisia ovat kaikki tapaamani louhijat, siitä ei epäselvyyttä. Mutta vähemmän löytyy tosielämän kuvauksia asioista pientalon rakennuttajan kohdalta ja siksi ainakin meidän kohdalla, omakotitalon tontin louhinta pelottaa vähemmästäkin.
Eka Raksaprojekti sisältää louhintaa ihan huolella
Ai mikä siinä louhinnassa sitten pelottaa? No se siinä pelottaa, kun sitä on ihan huolella ja se pitää tehdä pienessä tilassa. Jännittää, että mistä löytyy ammattilainen, kuka osaa tehdä louhinnan pienessä tilassa ilman vaurioita. Ja sitten se hinta toki jännittää. On siihen toki rahaa budjetoitu, mutta kuitenkin. Eniten kuitenkin se työn jälki, koska jälkikäteen louhinnan lopputulosta on haastava lähteä paikkailemaan. Ei auttanut Uunon armeijassa teippailla hiuksia kapiaisten päähän eikä meidänkään tiluksilla varmaan hirveästi voi kiviä liimailla takaisin seinille.
Koska video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä olisi sitä herkkua. Video lähtee kadun puolelta liikkeelle ja päätyy kallion yli takapihalle autotallin kulmalle. Siellä kamera on hivenen alle 14 metrin korkeudessa, vaikka 16 metristä puhutaan. Edessä oleva huippu on sitten hivenen korkeammalla, mutta matkaa ei ole ihan älyttömästi sinne. Mutta tästä näette, miksi meidän omakotitalon tontin louhinta pelottaa vähemmästäkin.
Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani
Vaikka Kaj Chydeniuksen säveltämä kappale Kalliolle kukkulalle ei välttämättä ole ominta musiikkimakuamme, on kappale muutamaan kertaan soinut päässä tämän projektin aikana. Kappale on toki erittäin kaunis ja hieno, varsinkin ison kuoron esittämänä. Tai sitten tässä on vaan tultu jo vanhaksi. Kuunnelkaa alta KOM-teatterin versio, joka levytettiin jo vuonna 1972. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
#EkaRaksaprojekti #Jollas #Helsinki #Louhinta #LouhintaPelottaa #OmakotitalonTontinLouhinta #KalliolleKukkulalle
Nostan hattua, en mitenkään kykenisi lähtemään teidän projektiin. Oma hiekkainen rinnetontti hirvitti sekin. Tsemppiä!
Kiitos Petra,
Kyllä tuo hurjalta vaikuttaakin. Nyt näyttää siltä, että ensi viikolla viimein alkaa poraus ja siitä sitten vaijerisahaus. Instaan on alkanut tulla paljon kuvia maanrakennus- ja louhinnan alustavista töistä.
Elämme jänniä aikoja! 🙂